Viime viikonloppuna Elimäen Mustila arboretumissa kukki kauniisti.

Atsalealaakso oli niin monivärinen, että omansa voisi valita melkein maalivärikartaston avulla.

Atsaleapuskien toiselta puolelta.

Kukka on hyvin samanlainen kuin noilla alppiruusuilla. Miksköhän alppiruusut ovat atsaleoja suositumpia kotipuutarhassa? Vai onkohan nämä vaan jääneet minulta huomaamatta omaa pihaa miettiessä?

Nuppusia vielä.

Upea douglaskuusi, yli 30 metriä korkea.

Mikähän tähän puuhun lie tullut?

Kääpiä

Upeaa kukintaa.

Hauska vaahterakatos.

Upeasti kukkivat alppiruusutkin.

Alppiruusut ovat kyllä tuolla arboretumissa hurjan kokoisia: muutamia metrejä korkeita ja useita metrejä leveitä. Tuleekohan meidänkin alppiruusuista moisia?

Näiden lajien nimet unohtuvat nopeammin kuin luulisikaan. Nämä kävyt olivat pikkuruisia ja muutenkin puulla oli erilaiset mittasuhteet kuin meidän kuusillamme.
Muoks: Kiitos Arja, hemlokkihan se tämä oli.

Melkoisen kokoinen kanto. Mikähän puu tästä on katkaistu?

Arboretumissa oli todella mukava käveleksiä, joten pitää jarrutella siinä kohti toistenkin. Kävelyn jälkeen joimme kahvit Piika ja Renki -kahvilassa ja lopulta vielä kävimme katsomassa taimimyymälän valikoimaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarttunut mukaan mitään. Viinituvan ja herkkumyymälän maistiaiset ja tuliaiset jäivät sen sijaan kokeilematta, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla!