Olen lueskellut noita alempana kertomiani puutarhakirjoja. Kirjoissa on ollut aivan ihania kuvia runsaista puutarhoista, missä pihan perällä kapean polun päässä on katseen vangitsijana kaunis penkki. Joka puolella on korkeita puita, pensaita ja muita kasveja. Vielä kun valo tuli kuvassa juuri oikein, oli se hyvin lähellä sitä, mitä ainakin johonkin nurkkaan puutarhaani haluaisin. Tosin en uskalla kuvitellakaan, miten kauan menee ennen kuin kasvit kasvavat niin reheviksi. Tontin takalaidasta alkava metsä auttaa asiaa huomattavasti, mutta sivuillekin tarvitaan jotain.

Kirjoista olen ihaillut myös unikoita. Niitäkin tuntuu olevan vaikka minkälaisia malleja. Toscanassa eräässä toukokuussa ajeltiin ristiin rastiin ja siellä oli aivan uskomattoman ihania unikkopeltoja! Silmänkantamattomiin punaista, huolettomanmuotoista kukkaa. Saapa nähdä, mahtuuko meidän pihallemme johonkin unikoita vai onko toivotonta saada mahdutettua niitäkin.

Tällä viikolla täällä on satanut vettä. Lunta on niin vähän, että pihamaalla on paljaita laikkuja, mutta kuitenkin niin paljon, että oikeastaan joka kohtaan pitäisi riittää lunta. Mietinkin, meneekö noissa laikkukohdissa kaukolämpöputkia tai vastaavaa ja miten ne alueet pitäisi ottaa huomioon, kun pihan pohjatöitä aletaan tehdä. Viherrakentajat todennäköisesti tuon tietävät, mutta kun emme itse ole taloa rakennuttaneet, niin olemme ihan puhtaasti näissä hommissa piirrustusten varassa. Eipä kyllä huvittaisi todistaa jotain putki- tai kaapelirikkoa pihatöiden takia!

Edelleenkin ollaan siis vähän jarru päällä tässä hommassa. Pitäisi saada se ensimmäinen suunnitelma kommentoitavaksi ennen kuin pystyy viemään asiaa eteenpäin.