Vihdoin pari kuukautta sitten neljän pitkän vuoden jälkeen löysimme mieheni kanssa unelmatalon! Ja mikä parasta, talon piha on vielä täysin laittamatta, joten pääsemme toteuttamaan haavettamme rauhallisesta, ihanasta ja meidän näköisestämme puutarhasta.

Aiemmassa asunnossamme oli pieni piha. Pihatöitä tehtiin nurmikon leikkauksen jälkeen lähinnä pari kertaa vuodessa: syksyllä istutettiin uudet kukkasipulit ja haravoitiin koristearonian kauniit lehdet roskikseen. Kevätpuolella taas innostuttiin kuvaamaan ihania maasta kohoavia tulppaaneja, kirsikkapuun kauniita kukkasia ja perennapenkistä nousevia tuntemattomia kasveja. Kun kesä koitti, kukkapenkki sai rehottaa niin kuin rehotti ja jopa kirsikkapuun sato saattoi jonain vuonna jäädä lintujen ruuaksi.

Kaikesta tästä huolimatta haaveilemme omasta pihasta, jossa voisimme möyriä niin paljon kuin haluamme. Kesällä grillaamme lähes päivittäin, joten oleskelutila ja tila kunnon grillille on erittäin tarpeen. Pihassa on myös isoja kiviä ja kalliota, joten tontin yhteen nurkkaan tulee varmasti kivikkopuutarha. Emme kuitenkaan tiedä puutarhan perustamisesta tai hoidosta juuri mitään, joten päätimme turvautua ammattilaisen apuun. Mies soitteli heti kun muutimme marraskuun alussa muutamalle puutarhasuunnittelijalle ja kuulimme, että viherrakentajien urakat myydään viimeistään helmikuussa. Niinpä prosessin aloittamisella oli kiire!

Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että puutarhasuunnittelija on kerran käynyt katsomassa pihamaatamme ja kyselemässä pihan käytöstä ja meidän toiveistamme. Pystyimme kertomaan yllättävän paljon asioita, vaikka emme osannetkaan vastata ensimmäiseen kysymykseen mielikasveistamme. Seuraava käynti on heti vuoden alussa ja pian sen jälkeen olisi tarkoitus saada suunnitelma, minkä avulla voimme lähteä pyytämään tarjouksia viherrakentajilta.

Haaveitteni puutarhassa on muutama valtava puu ja puupenkki. Linnut laulavat ja aurinko paistaa. Istun penkillä ja tuijotan puiden lehtien lepatusta, tutkin oksien muotoa ja kuulen metsän huminan. Huomaan jossain kuivan lehden tai epätäydellisen kukan, mikä vain korostaa sitä, että kyseessä on elävä puutarha. Niin kauan kun ulkona on lunta, voimme vain suunnitella ja haaveilla.